Ajovalot
Ajovaloiksi kutsutaan normaalisti ajossa tien valaisuun käytettäviä valoja, eli siis kauko- ja lähivaloja. Ne voidaan yhdistää samaan valaismimeen käyttämällä hehkulampua, jossa on kaksi hehkulankaa. Tätä kutsutaan kaksivalojärjestelmäksi. Nykyisin lähi- ja kaukovalot on useammin toteutettu niin, että molemmille valoille on oma polttimonsa. Tätä taas kutsutaan nelivalojärjestelmäksi.
Kaukovalojen umpioon merkitty referenssiluku, jota käytetään valaistusvoimakkuuden määrittelemieen. Kaukovalojen refrenssilukujen summa ei saa olla yli 75. Tämä vastaa 225 000 kandelan valaistusvoimakkuutta. Referenssiluvun lisäksi umpioon on merkitty valaisintyyppi sekä hyväksymistunnus.
Xenonvalot
Yhä useammin autoissa on siirrytty käyttämään kaasupurkausvaloja. Näillä nk. Xenonvaloilla on hehkulamppua parempi hyötysuhde ja valo on valkoisempi ja kirkkaampi. Niillä on myös paljon pidempi käyttöikä. Huonoja puolia ovat lamppujen korkeahinta ja monimutkainen rakenne.
Xenonvaloja käytettävissä autoissa pitää olla valonpesimet, automaattinen valojensäätö ja xenonvaloille hyväksytty umpio. Näin on määrätty laissa.
Sumuvalot
Sumuvalojen tarkoituksena on parantaa sekä auton että kuljettajan näkyvyyttä huonolla säällä, kuten lumisateessa tai sumussa. Tavalliset ajovalot heijastuvat sumusta takaisin kuljettajan näkökentässä, jolloin ei näe juuri mitään. Etusumuvalot asennetaan mahdollisimman alas, yleensä ajovalojen alapuolelle, koska silloin niiden valokeila on alempana ja jäävät paremmin näkökentän ulkopuolelle.
Sumuvaloja asennettaessa tulee huolehtia, että ne asennetaan oikein. Valaisemien oikea sijoitus ja kytknetä on määrätty direktiivissä 76/756/ETY.
Asentajan täytyy muistaa tarkistaa mm. katsastustarkastuksen ja huollon yhteydessä kaikki valot mitä autosta löytyy. Mittaristossa olevat merkkivalot, auton sisävalot ja muut vastaavat valot täytyy tarkastaa ja jos ne eivät toimi, ne pitää korjata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti